tiistai 26. maaliskuuta 2013

Despite the way it is judged

The order is unbreakable in the world,
There is a locker for everyone , a tiny closet
It is a silent and invisible law,
Who can come close and touch

Tonight, the trays are mixed,
Love is boundless, sincere and innocent
Let your protective shell splinter,
Be free, be free

Love is (Love is)
Ancient and vast,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is chained
Love is (Love is)
Newborn and unprotected,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is judged

Whatever happens, you already know it,
Not everyone will accept, still do not stop
You have permission to be happy,
Your heart will be fearless one day

Love is (Love is)
Ancient and vast,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is chained
Love is (Love is)
Newborn and unprotected,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is judged

It is braver ...
Surer ...
day by day
Easier ...

Love is
Love is

Love is (Love is)
Ancient and vast,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is chained
Love is (Love is)
Newborn and unprotected,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is judged

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Onnellisuus kartalle piirrettynä


Jatkuvasti on keskustelua siitä, missä maassa on parasta asua ja elää. Tehdään erilaisia tutkimuksia ja kyselyitä, joiden pohjalta päädytään jonkinlaiseen lopputulokseen. Pohjoismaat – Suomi vahvana esimerkkinä – sijoittuvat listojen kärkeen vuosi toisensa jälkeen. Sijoitus kenties kertoo jotain maan yleisestä elintasosta, mutta saattaa samalla antaa myös virheellisen kuvan siitä, että listojen kärkipaikoilla oltaisiin onnellisimpia. Sitä paitsi moinen vertailu tuntuu aika tarpeettomalta. Mikä sitten on ihmisen elinympäristön merkitys tämän onnellisuuteen?
                             Teemu Mäki vertailee kolumnissaan ”Suomi-Benin maaottelu” (Voima 8/2009) Suomea ja Afrikan maata Beniniä sekä niiden kansalaisten elämää ja onnellisuutta. Kummat todella ovat onnellisempia ja onko sille saatavilla syitä ja perusteluja?
                             Mäki kertoo, että suomalaisen ja beniniläisen onnellisuudessa ei ole merkittävää eroa, joskin suomalaisten perustyytyväisyys on hieman suurempaa. Kolumnissa mainittujen New Economics Foundationin Happy Planet Indexin tilastojen mukaan Benin itse asiassa saa jopa Suomea paremmat pisteet, kun tutkimuksissa on otettu huomioon myös eliniänodote sekä ekologinen jalanjälki. Siispä onnellisuus ja hyvä elämänlaatu eivät ainakaan voi johtua pohjoisesta sijainnista ja lumisista talvista, eivätkä myöskään Suomen suuremmasta varallisuudesta. Mistä onnellisuutta sitten tulee?
                             Kuten kaikki tietävät ja Mäki tekstissään muistuttaa, raha itsessään ei tee ketään onnelliseksi. Miksi se sitten on nykyään kaiken huomion keskipiste? Onko syynä se, että se luo mahdollisuuksia ja valinnanvapautta, voimaa ja korkean aseman? Erityisesti länsimaissa raha tuntuu toimivan erinäisten asioiden - kuten arvostuksen, mahtavuuden ja uskottavuuden - mittarina. Köyhemmissä maissa taas rahan arvo on tyystin toista luokkaa. Mäen ilmaus on oikein sopiva: ”- -vauraiden eurooppalaisten skitsofreeninen vakaumus, jonka mukaan raha ei tietenkään tee onnelliseksi, mutta hieman nykyistä suurempi kulutuskyky on silti aina välttämätön.”
                             Ryönää, ryönää, ryönää -suomalaisten kaapit tursuavat kaikenlaisia tavaroita, vaikka emme niillä mitään tee. Miksi meillä siis on niitä? Kuten itsekin olen huomannut, tavaroista luopuminen on toisinaan hankalaa. Afrikkalaisilla ei ole samaa ongelmaa, koska heillä ei ole mitä heittää pois. Toisaalta, Mäen havainnon mukaan Beninin monessa kylässä, jossa ei ole puhdasta vettä, kaikilla on kännykät. Se tuntuu aika kummalliselta asetelmalta; elämän perusedellytys puuttuu mutta moiseen ylellisyyteen kuin elektroniikka panostetaan. En kuitenkaan usko materiaalin tuovan hyvää mieltä ja onnea kuin pieneksi hetkeksi. Toisinaan jopa tuntuu, että kaikkea on ihan liikaa ja me alamme hiljalleen vajota kaikkeen siihen tavaranpaljouteen.
                             ”Ihminen on eläin, jolle sosiaalisuus on itsetarkoituksellinen tärkeää”, Mäki kuvailee ihmisen olemusta. Hän sanoo beniniläisten kaipaavan läheisiä suhteita muihin ihmisiin enemmän kuin omaa rauhaa. Yhdessäolo on heille äärimmäisen tärkeää, toisin kuin joskus meille juroille, itsenäisille ja syrjäytymisuhan alla oleville suomalaisille. Ehkä meidän pitäisi tässä kohtaa katsoa peiliin ja ruveta täyttämään sosiaalisia tarpeitamme beniniläisten tavoin muutenkin kuin sosiaalisen median kautta, vaikka sitten kalatorilla. Sehän on ihan tutkittu juttu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä, jos heillä on sosiaaliset suhteet kunnossa.
                             Väistämättä köyhyydestä aiheutuu kurjuuksia, kuten nälänhätää ja sairauksia. Teemu Mäki huomauttaa, että Beninissä eliniänennuste on parisenkymmentä vuotta alhaisempi Suomeen verrattuna. Siitä voi varmaan tehdä jonkinlaisia päätelmiä elintasosta kummassakin maassa. Ehkä beniniläiset osaavat arvostaa ja kunnioittaa lyhyempää elämäänsä ainutkertaisena kokemuksena kuin myös tilaisuutena, joka valuu helposti hukkaan paremmin kuin me, raihnaisina vanhuksina yksin rypistyvät jurputtajat. 
                             Elinympäristöön kuitenkin kuuluu paljon muitakin asioita kuin edellä mainitut ja ne mistä Mäki kolumnissaan puhuu. Siihen kuuluvat esimerkiksi yhteiskunnan rakenne ja toiminta, asuinympäristö, työpaikka, sosiaalinen ympäristö ja monet luontoon liittyvät asiat, kuten saasteet sekä kaupunki- tai maaseutukuva.  Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta toimii verovaroilla pitäen mahdollisuuksien mukaan tasavertaisesti huolta kaikista kansalaisistaan. Näin ei Afrikassa ole. Mäkikin kertoo kolumnissa siitä, miten AIDS ja lapsikuolleisuus ovat yleisiä ongelmia Afrikassa, mutta me emme niitä täällä paljoa näe. Myös asuminen on kovin erilaista. Täällä useimmilla on katto pään päällä ja lattia jalkojen alla, afrikkalaisista en olisi niin varma. Kuten Mäki raportoi, beniniläiset naiset viettävät päivisin aikaansa torilla, koska heillä ei ole edes mahdollisuutta päästä ansiotyöhön. Suomen luontoa kuvataan puhtaaksi, ainakin vielä, eikä saasteista ole siis edes kaupungeissakaan suurempaa vaaraa terveydelle. Yhdessä näillä kaikilla seikoilla on vaikutusta ihmisten yleiseen tyytyväisyyteen.
                             Nykymaailmassa monet, etenkin Euroopassa EU:n myötä, voivat vapaasti valita, missä haluavat asua, kotimaassa tai sitten valtion rajojen ulkopuolella. Jokainen joutuu miettimään, missä haluaa asua ja miksi, mikä on toisessa paikassa toista paremmin. Esimerkiksi tämän takia ei voida sanoa toisessa maassa olevan onnellisempia ihmisiä. On tärkeää huomata, että eri maiden kulttuurien välillä voi suuriakin eroja, mikä hankaloittaa vertailua entisestään. Esimerkkinä voisin kertoa saamani käsityksen mukaisesta Intiasta, jossa minulla on kaksi ihanaa ystävää. Suuressa Intiassa, jossa on valtavasti köyhyyttä, ihmiset ovat iloisia ja onnellisia, elävät niin hyvin kuin osaavat – kurjuudesta huolimatta. Tähän suurimpana syynä pidän heidän valtauskontoaan hindulaisuutta. He uskovat parempien aikojen olevan tulevaisuudessa mahdollisia, joko tässä tai sitten seuraavassa elämässä, vaikka nyt menisi kuinka huonosti. Elämästä pitää nauttia kun siihen kerran on annettu mahdollisuus.
                             Oma käsitykseni on, että ihmisen onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen vaikuttavat elinympäristöä ja sen luomia resursseja enemmän ihmisen oma tahto ja asenne elämää kohtaan. Positiivinen ja optimistinen näkee asioissa aina jonkin hyvän puolen eikä välitä miinuspuolista niin paljon. Aina on toivoa, vaikkei muuta olisikaan. Toisinaan minusta suomalaisia tuntuu vaivaavan vakava asennevamma, koska me vain ryvemme itsesäälissä, olemme masentuneita ja Mäen sanoin ostosparatiisien yksinäisiä hapannaamoja. Tähän ongelmaan eivät auta mitkään ”maailman paras maa” -tutkimusten tulokset.
                             Onnellisuutta ei voi piirtää, ei edes teemakarttana, jossa onnellisimpien ihmisten asuttamat alueet näkyvät tummanpunaisina, onnettomien vaaleanharmaina. Onni ei katso maiden rajoja vaan kulkee omaa reittiään.  Loppujen lopuksi ei edes ole niinkään väliä missä asuu, vaan mitä korvien välissä liikkuu. 


-Ohoh, tulipas siitä pitkä teksti.. Tämä on siis viime äikän kurssilleni tekemä aineistoessee, vähän korjattuna kylläkin. En tiedä saako siitä mitään selkoa, koska alkuperäistä pohjatekstiä ei ole näkyvillä, mutta...

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Levoton tyttö


Miks sä säädät niin paljon?
Rauhotu vähän
Tuu istuu mun viereen
Käperry tähän
Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä
Senku ollaan vaan
Näin on täydellistä
Sä tiedät kaikenlaista outoa
Niinku et kauriit nuolee öisin autoja
Ja et avaruudessa ei pysty itkemään
Painottomuudessa kyynel ei lähdekään vierimään

Hei, levoton tyttö mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei, levoton tyttö sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät?

Tahdot tulla ja mennä
Tahdot olla vapaa
Kun ei koskaan voi tietää kenet huomenna tapaa
Haluut matkustella
Nähdä Australian
Elämä on lyhyt
Aika loppuu pian
Sä tiedät kaikenlaista joutavaa
Väität et kissat eivät maista makeaa
Sä sanot et sydän seisahtuu aina kun aivastaa
Tiedät et Elvis oli vaaleetukkainen
Se vaan värjäs sen

Hei, levoton tyttö mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei, levoton tyttö sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät?
Hei, levoton tyttö mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei, levoton tyttö sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät?

Mustekaloilla on kolme sydäntä
Mulla vaan yks
Ja sitä ei saa särkeä

Hei, levoton tyttö mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei, levoton tyttö sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät?
Hei, levoton tyttö mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää
Hei, levoton tyttö sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Luotasi työntää

Hei, levoton tyttö
Kerro mitä sä pelkäät
Hei, levoton tyttö
Sano mitä sä pelkäät
Sun täytyy päättää
Sun täytyy päättää
Sano mitä sä kaipaat
Kaipaat

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Black & White








Nämä ovat jo vuoden vanhoja kuvia, mutta laitan ne nyt kumminkin tänne. Kaikki paitsi viimeinen on otettu Petäjäveden vanhasta kirkosta. =)

perjantai 22. helmikuuta 2013

Kommunikaatiota

Tänään tavalliseen tapaani iltapäivällä odottelin matkakeskuksessa linja-autoa saapuvaksi, kuten joka ikinen perjantai, maanantai, keskiviikko, torstai sekä tiistai. Tänään vain satuin katselemaan -ja kuuntelemaan- ympärilleni hieman tarkkaavaisemmin. Mitä näen? Ihmisiä. Erilaisia ihmisiä. Nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, pitkiä ja lyhyitä, iloisia ja surullisia, tummia ja vaaleita, humalaisia ja selviä, käveleviä ja pyörätuolilla kulkevia. Mitä kuulen? Puhetta. Ääniä. Suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja jollain minulle tuntemattomalla kielellä. Mitä kommunikointia näen, mutta en voi kuulla tai ymmärtää? Viittomakieltä.

Millaistahan olisi olla kykenemätön puhumaan tai kuulemaan? Mietin, olisinko ennemmin mykkä vai kuuro, jos olisi pakko valita. Ensin ajattelin, että mykkä. Sitten kuuro. Sitten palasin takaisin alkuperäiseen pohdintaani.

Jos en kuulisi mitään, olisin pahasti kaiken ulkopuolella, koska en tietäisi yhtään, mistä ihmiset puhuvat ja mitä on meneillään. En voisi kuulla lintujen iloista laulua tai lapsen apua pyytävää itkua. En voisi nauttia musiikista, ainakaan samalla tavalla.

Mutta jos olisin mykkä, en voisi sanoa ääneen mitä mielessäni on, en keskustella kenen tahansa kanssa. Kukaan muu kuin viittomakieltä osaava ei voisi ymmärtää minua, mikä olisi turhauttavaa ja sananvapautta rajoittavaa.

Toisaalta, eihän minulla ikinä ole mitään tärkeää sanottavaa. :D Ei ainakaan tulisi mykkänä höpötettyä kaikkea ylimääräistä ja saastutettua ilmaa sanoillani. Jos olisin kuuro, olisin ansassa oman itseni ympärillä ja joskus vain näköaistin ja arvailujen varassa. Jos taas olisin mykkä, tietäsin kaikkea ulkopuolisesta maailmasta, mutta muut eivät tietäisi minusta.

Mene ja tiedä kumpi on parempi, jos nyt ylipäänsä kumpikaan on. Kuitenkin päädyin olemaan tuppisuu. Eihän tällaisella asialla edes saisi minun laillani pelleillä, mutta kunhan mietin. 

maanantai 11. helmikuuta 2013

Liirum laarum

  • Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.
  • Niin kiero, että syö rautanaulan ja paskantaa ruuvin.
  • Vituttaa kuin pientä oravaa, kun käpy jääty.
  • Sieniä tulee kuin seiniä sateella ja enemmänkin, vaikka lampaat söis.
  • Aina sattuu, kun tapahtuu.
  • Humalassa kannattaa varoa tekemästä päätöskiä, sillä ne ovat niin nerokkaita, ettei niitä selvinpäin enää ymmärrä.  
  • Synnyin tahtomattani, kuolen tahtomattani, antakaa minun edes elää niinkuin itse tahdon.
  • Emmä vajaa oo, mullon vaa rennot aivot.
  • Naistenlehdet ovat täynnä lumppuja, kankaita ja kuteita... ja kun ne poistetaan syntyy miestenlehtiä.
  • Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sipuli päivässä pitää jokaisen loitolla.
  • My wife and I were happy for 20 years- then we met.
  • My mind wandres a lot, but fortunately it's too weak to go very far. 
  • Always remember that you are absolutely unique. Just like everyone else.
  • If you can’t live without me, Why aren’t you dead yet?
  • My life is like a romantic comedy except there's no romance and it's just me laughing at my own jokes. 
  • Doesn’t expecting the unexpected make the unexpected expected?
  • 1f you c4n r34d 7h15, you r34lly n33d 2 g37 l41d
  • It's okay Pluto, I'm not a planet either..
  • Me: *relaxing* Bird: *crashes into my window* Me: God is playing Angry Birds. Therefore, God thinks I'm a pig.
  • There's a reason why natural disasters have female names.
  • Why is Peter Pan always flying? He neverlands.
  • Chuck Norris flushed a condom once... And then the ninja turtles were born. 
  • When nothing goes right, Go left. 
Älä ota elämää liian vakavasti: et koskaan selviä siitä hengissä. 

maanantai 4. helmikuuta 2013

Unta

"Tää on unta, eikä tää lopu koskaan."

Olenkohan mää hereillä vai jonkinlaisessa horroksessa? Vähän tuntuu siltä, etten ole koko ajan siinä samassa maailmassa, jossa kaikki muut ovat, vaan jossain omissa unenomaisissa maisemissani. Siellä kaikki on paljon kauniimpaa ja saan vaipua kaikessa rauhassa omiin tunteisiini. Ilmeisesti olen ollut siellä liiankin keskittyneesti, koska mulle on jo muutamaankin kertaan huomautettu poissaolevaisuudestani. Kaverit, ihan vain hyvää hyvyyttään ja välittävinä, ovat jopa huolestuneina kysyneet, että onko mulla kaikki ihan hyvin, koska vaikutan niin masentuneelta enkä puhu paljon. Mutta ei, päinvastoin, olen ihan kikseissä ja fiiliksissä jos harhailen tuolla toisella planeetalla. Ehkä kuitenkin pitäisi harrastaa tuota haaveilua enemmän jossain muualla, kuin julkisilla paikoilla ja ihmisten seurassa.. Ihan vain kohteliaisuudenkin takia.

Mutta mitä jos me kaikki nukutaan koko ajan? Jos elämä onkin vain yksi yö muiden joukossa. Kaikki mitä elämämme aikana teemme, kuuluu joihinkin uniin. Yhdessä yössä tuntuu kuluvan keskimäärin 80 vuotta.  Nukahtaessamme olemme vastasyntyneitä vauvoja ja unen ollessa lopussa olemme vanhuksia, joiden on jo aika poistua. Kun käännämme kylkeä, elämässä tapahtuu jokin suuri muutos tai suunta muuttuu. Välillä olemme lähellä herätä, ja joskus jonkun uni loppuu liian aikaisin, kuten joskus elämälle käy. Yön jälkeen kaikki häviää päivän ajaksi, kunnes illalla taas alkaa uusi tarina. 

Uneksiminen on kivaa.