Pitäisikö hypätä tuntemattomaan vai jäädä tuttuun ja turvalliseen?
Pitäisikö jo välillä muuttaa kurssia vai seilata samoilla vesillä?
Onko väärin jämähtää paikoilleen, koska pelkää muutosta?
Pitääkö vain olla rohkea ja uskaltaa muuttua?
Mitä jos pelkuruus voittaa rohkeuden?
Minusta tuntuu, että minun on aika muuttua ja uudistua, löytää elämääni jotain uutta. Mutta minä pelkään muutosta. Pelkään, että kaikki muuttuu vaikeammaksi enkä enää selviä. Entä jos asiat muuttuvat huonompaan suuntaan? Kaikkihan on nyt ihan hyvin, miksi mennä muuttamaan sitä?
Kuitenkin vaihtelu voisi välillä virkistää, olla omaksi parhaakseni. Mutta en uskalla tehdä mitään kovin radikaaleja muutoksia. Pysyttelen turvallisella maaperällä, siirrän vain varpaillani turvallisen ja vaarallisen rajapyykkiä hieman eteenpäin.
Onko uudessa tuntemattomassa vastassa uhkaavia ja vaarallisia zombeja, vai tulevatko ne kenties raapimaan ikkunaani jos en lähde vapaaehtoisesti? Tulevatko ne vaatiakseen muutosta, saadakseen minut mukaansa? Jos ne ovat nälkäisiä ja vetävät minut pahoille teille saadakseen lounasta.
Entä jos saan osakseni torjuntaa? En välitä. Mutta mitä jos menetän kontrollin ja hallinta on historiaa? Tuleehan joku pelastamaan minut ja ohjaamaan takaisin raiteilleni?
Mutta minä olen mitä sanon olevani. Tehtävä mitä luvannut oon tekeväni.
Nyt minä hyppään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti