Perjantai
10. lokakuuta, viimeinen oppitunti ennen syysloman alkamista. Yritäpä siinä
keskittyä trigonometristen funktioiden integroimiseen, kun mieli on vallan
muualla. Heti koulun loputtua suuntasin Tampereelle ja sieltä vielä samana
iltana Ryanairilla Lontooseen. Koko matkan ajan vatsa oli täynnä levottomia
perhosia. Ensimmäistä kertaa taittamassa niin pitkää matkaa yksikseni. Mikä
kaikki voisikaan mennä mönkään? Muistaako kaverini tulla lentokentälle vastaan
oikeaan aikaan? Tai edes oikealle kentälle, niitäkin kun pitää olla niin
hämmentävän monta… Kuinka pahasti onnistumme hukkaamaan itsemme suureen
Lontooseen?
Mutta
suottapa murehdin. Vaikka kaikki ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan, yhtään
ylitsepääsemätöntä ongelmaa ei tullut vastaan. Jos osaa kohtuullisesti
englantia, ei siellä selviytyminen ole vaikeaa. Ystävälliset ihmiset kyllä
neuvovat, kun vain uskallat rohkeasti mennä kysymään. Useimmat tapaamani
ihmiset olivat hyvin auttavaisia, tosin jotkut neuvoivat kulkemaan täysin
väärään suuntaan kysyessämme reittiä. Toisinaan brittiaksenttia oli vaikea tajuta,
mutta yleensä pääsimme yhteisymmärrykseen. Kielikylpy oli kyllä totaalinen;
joka puolella vain englantia mitä kummallisimmilla aksenteilla. Kaverini puhui
vahvaa Intian englantia, johon kyllä alkuhämmennyksen jälkeen tottui yllättävän
nopeasti, kaikki muut lontoota ja minä änkytin jotain britti- ja
amerikanenglannin sekasikiöristeymää. Kaikesta huolimatta kommunikointi
luonnistui hyvin, varsinkin kun vähän lisäsi nonverbaalisia eleitä ja
kansainvälisiä käsimerkkejä.
Aika, jonka
vietin Lontoossa, oli lyhyt, mutta sitäkin mahtavampi. Kaveria on kova ikävä ja toivon voivani nähdä hänet pian uudestaan. Joka kerta, kun mietin niitä iloisia hetkiä hänen kanssaan, hänen typeriä ilmeitään ja meidän hulluja kokeiluja, en voi kuin hymyillä ja yrittää olla itkemättä. Kovin monia paikkoja
emme ehtineet käydä katsomassa, kaikki tärkeimmät kuitenkin. Yksi
must-nähtävyyksistä oli London Eye, maailman korkein maailmanpyörä. Sieltä oli
aivan älyttömän huikeat näköalat, varsinkin kun aurinko paisteli lämpimästi
pilvien raosta. Thames-joen rannalta näki hyvin esimerkiksi Big Benin
kuuluisine kelloineen sekä Westminsterin palatsin eli parlamenttitalon.
Kuuluisuudestaan huolimatta London Bridge ei ollut mitenkään kovin kummoinen,
toisin kuin ylväs Tower Bridge. Lisäksi kävimme ihastelemassa elävän oloisia
julkimoista tehtyjä vahanukkeja Madame Tussaudsissa. Saimme tehdä tuttavuutta
niin Vincent Van Goghin, Lady Gagan, Hitlerin kuin Obaman ja Gandhinkin kanssa.
Myös selfien ottaminen Brad Pittin ja George Clooneyn kanssa oli ainutlaatuinen
kokemus. Siellä kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa 4D-elokuvassa. Ei siinä
vielä mitään, että naamalle ruiskitaan vettä ja saippuakuplia, mutta kun penkin
selkänojan sisältä jokin tökkäsi selkään aika kovalla voimalla, kieltämättä
säikähdin ja varmaan hyppäsin puoli metriä ilmaan. 
Jos olet
elänyt siinä kuvitelmassa, että Suomi on kallis maa, on Englanti vielä hitusen
kalliimpi. Opiskelijan pienellä budjetilla ei kamalasti törsäillä tai yökerhoja
kierrellä. Jopa julkinen liikenne on melko kallista, takseista puhumattakaan.
Vink vink, esimerkiksi linja-autoissa – niissä punaisissa ja kaksikerroksisissa
– ei voi maksaa käteisellä. Sama koskee metroja ja junia. Liput pitää ostaa
etukäteen tiskiltä tai automaatista. Hieman siinä piti yöllä kolmen aikaan
rättiväsyneenä miettiä, mistä ihmeestä sen lipun siihen hätään keskellä tyhjää
katua saa ostettua, mutta eipä hätää – mennään pummilla. Kuulopuheista
poiketen, ei se metroliikenne minusta niin kovin sekavaa ollut, kun vain tiesi
mihin on menossa. Oli meillä toki apuna myös kännykkäsovellus, jolla pystyi
suunnittelemaan reittejä, mistä oli kyllä paljon hyötyä. Turistin paras ystävä
Lontoossa on Google Maps, vaikka ei siihenkään liian orjallisesti saa luottaa
tai löytää itsensä ihmettelemästä keskellä suurta liikenneympyrää…
Olin jo
pitkään haaveillut Lontoossa käymisestä ja kaverini kanssa olimme jonkin aikaa
suunnitelleet tapaamista. Nyt sain toteutettua molemmat ja yhden unelmistani
täytettyä, mistä olen äärimmäisen onnellinen. Ihmiset: menkää ulos maailmaan ja
katselkaa, kokekaa ja oppikaa. Nuorena kuuluu nähdä ja tehdä, kerätä kokemuksia
muistojen laatikkoon, jonka voi sitten vanhoilla päivillä keinutuolissa avata
ja naureskella nuoruuden hulluille seikkailuille! You only live once.
