Lontoo – unelmien täyttymys

Perjantai 10. lokakuuta, viimeinen oppitunti ennen syysloman alkamista. Yritäpä siinä keskittyä trigonometristen funktioiden integroimiseen, kun mieli on vallan muualla. Heti koulun loputtua suuntasin Tampereelle ja sieltä vielä samana iltana Ryanairilla Lontooseen. Koko matkan ajan vatsa oli täynnä levottomia perhosia. Ensimmäistä kertaa taittamassa niin pitkää matkaa yksikseni. Mikä kaikki voisikaan mennä mönkään? Muistaako kaverini tulla lentokentälle vastaan oikeaan aikaan? Tai edes oikealle kentälle, niitäkin kun pitää olla niin hämmentävän monta… Kuinka pahasti onnistumme hukkaamaan itsemme suureen Lontooseen? 

Mutta suottapa murehdin. Vaikka kaikki ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan, yhtään ylitsepääsemätöntä ongelmaa ei tullut vastaan. Jos osaa kohtuullisesti englantia, ei siellä selviytyminen ole vaikeaa. Ystävälliset ihmiset kyllä neuvovat, kun vain uskallat rohkeasti mennä kysymään. Useimmat tapaamani ihmiset olivat hyvin auttavaisia, tosin jotkut neuvoivat kulkemaan täysin väärään suuntaan kysyessämme reittiä. Toisinaan brittiaksenttia oli vaikea tajuta, mutta yleensä pääsimme yhteisymmärrykseen. Kielikylpy oli kyllä totaalinen; joka puolella vain englantia mitä kummallisimmilla aksenteilla. Kaverini puhui vahvaa Intian englantia, johon kyllä alkuhämmennyksen jälkeen tottui yllättävän nopeasti, kaikki muut lontoota ja minä änkytin jotain britti- ja amerikanenglannin sekasikiöristeymää. Kaikesta huolimatta kommunikointi luonnistui hyvin, varsinkin kun vähän lisäsi nonverbaalisia eleitä ja kansainvälisiä käsimerkkejä.

                        

Aika, jonka vietin Lontoossa, oli lyhyt, mutta sitäkin mahtavampi. Kaveria on kova ikävä ja toivon voivani nähdä hänet pian uudestaan. Joka kerta, kun mietin niitä iloisia hetkiä hänen kanssaan, hänen typeriä ilmeitään ja meidän hulluja kokeiluja, en voi kuin hymyillä ja yrittää olla itkemättä. Kovin monia paikkoja emme ehtineet käydä katsomassa, kaikki tärkeimmät kuitenkin. Yksi must-nähtävyyksistä oli London Eye, maailman korkein maailmanpyörä. Sieltä oli aivan älyttömän huikeat näköalat, varsinkin kun aurinko paisteli lämpimästi pilvien raosta. Thames-joen rannalta näki hyvin esimerkiksi Big Benin kuuluisine kelloineen sekä Westminsterin palatsin eli parlamenttitalon. Kuuluisuudestaan huolimatta London Bridge ei ollut mitenkään kovin kummoinen, toisin kuin ylväs Tower Bridge. Lisäksi kävimme ihastelemassa elävän oloisia julkimoista tehtyjä vahanukkeja Madame Tussaudsissa. Saimme tehdä tuttavuutta niin Vincent Van Goghin, Lady Gagan, Hitlerin kuin Obaman ja Gandhinkin kanssa. Myös selfien ottaminen Brad Pittin ja George Clooneyn kanssa oli ainutlaatuinen kokemus. Siellä kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa 4D-elokuvassa. Ei siinä vielä mitään, että naamalle ruiskitaan vettä ja saippuakuplia, mutta kun penkin selkänojan sisältä jokin tökkäsi selkään aika kovalla voimalla, kieltämättä säikähdin ja varmaan hyppäsin puoli metriä ilmaan. 

Jos olet elänyt siinä kuvitelmassa, että Suomi on kallis maa, on Englanti vielä hitusen kalliimpi. Opiskelijan pienellä budjetilla ei kamalasti törsäillä tai yökerhoja kierrellä. Jopa julkinen liikenne on melko kallista, takseista puhumattakaan. Vink vink, esimerkiksi linja-autoissa – niissä punaisissa ja kaksikerroksisissa – ei voi maksaa käteisellä. Sama koskee metroja ja junia. Liput pitää ostaa etukäteen tiskiltä tai automaatista. Hieman siinä piti yöllä kolmen aikaan rättiväsyneenä miettiä, mistä ihmeestä sen lipun siihen hätään keskellä tyhjää katua saa ostettua, mutta eipä hätää – mennään pummilla. Kuulopuheista poiketen, ei se metroliikenne minusta niin kovin sekavaa ollut, kun vain tiesi mihin on menossa. Oli meillä toki apuna myös kännykkäsovellus, jolla pystyi suunnittelemaan reittejä, mistä oli kyllä paljon hyötyä. Turistin paras ystävä Lontoossa on Google Maps, vaikka ei siihenkään liian orjallisesti saa luottaa tai löytää itsensä ihmettelemästä keskellä suurta liikenneympyrää…

Olin jo pitkään haaveillut Lontoossa käymisestä ja kaverini kanssa olimme jonkin aikaa suunnitelleet tapaamista. Nyt sain toteutettua molemmat ja yhden unelmistani täytettyä, mistä olen äärimmäisen onnellinen. Ihmiset: menkää ulos maailmaan ja katselkaa, kokekaa ja oppikaa. Nuorena kuuluu nähdä ja tehdä, kerätä kokemuksia muistojen laatikkoon, jonka voi sitten vanhoilla päivillä keinutuolissa avata ja naureskella nuoruuden hulluille seikkailuille! You only live once.