Kommunikaatiota

Tänään tavalliseen tapaani iltapäivällä odottelin matkakeskuksessa linja-autoa saapuvaksi, kuten joka ikinen perjantai, maanantai, keskiviikko, torstai sekä tiistai. Tänään vain satuin katselemaan -ja kuuntelemaan- ympärilleni hieman tarkkaavaisemmin. Mitä näen? Ihmisiä. Erilaisia ihmisiä. Nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, pitkiä ja lyhyitä, iloisia ja surullisia, tummia ja vaaleita, humalaisia ja selviä, käveleviä ja pyörätuolilla kulkevia. Mitä kuulen? Puhetta. Ääniä. Suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, venäjäksi ja jollain minulle tuntemattomalla kielellä. Mitä kommunikointia näen, mutta en voi kuulla tai ymmärtää? Viittomakieltä.

Millaistahan olisi olla kykenemätön puhumaan tai kuulemaan? Mietin, olisinko ennemmin mykkä vai kuuro, jos olisi pakko valita. Ensin ajattelin, että mykkä. Sitten kuuro. Sitten palasin takaisin alkuperäiseen pohdintaani.

Jos en kuulisi mitään, olisin pahasti kaiken ulkopuolella, koska en tietäisi yhtään, mistä ihmiset puhuvat ja mitä on meneillään. En voisi kuulla lintujen iloista laulua tai lapsen apua pyytävää itkua. En voisi nauttia musiikista, ainakaan samalla tavalla.

Mutta jos olisin mykkä, en voisi sanoa ääneen mitä mielessäni on, en keskustella kenen tahansa kanssa. Kukaan muu kuin viittomakieltä osaava ei voisi ymmärtää minua, mikä olisi turhauttavaa ja sananvapautta rajoittavaa.

Toisaalta, eihän minulla ikinä ole mitään tärkeää sanottavaa. :D Ei ainakaan tulisi mykkänä höpötettyä kaikkea ylimääräistä ja saastutettua ilmaa sanoillani. Jos olisin kuuro, olisin ansassa oman itseni ympärillä ja joskus vain näköaistin ja arvailujen varassa. Jos taas olisin mykkä, tietäsin kaikkea ulkopuolisesta maailmasta, mutta muut eivät tietäisi minusta.

Mene ja tiedä kumpi on parempi, jos nyt ylipäänsä kumpikaan on. Kuitenkin päädyin olemaan tuppisuu. Eihän tällaisella asialla edes saisi minun laillani pelleillä, mutta kunhan mietin. 

Liirum laarum

• Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei.
• Niin kiero, että syö rautanaulan ja paskantaa ruuvin.
• Vituttaa kuin pientä oravaa, kun käpy jääty.
• Sieniä tulee kuin seiniä sateella ja enemmänkin, vaikka lampaat söis.
• Aina sattuu, kun tapahtuu.
• Humalassa kannattaa varoa tekemästä päätöskiä, sillä ne ovat niin nerokkaita, ettei niitä selvinpäin enää ymmärrä.  
• Synnyin tahtomattani, kuolen tahtomattani, antakaa minun edes elää niinkuin itse tahdon.
• Emmä vajaa oo, mullon vaa rennot aivot.
• Naistenlehdet ovat täynnä lumppuja, kankaita ja kuteita... ja kun ne poistetaan syntyy miestenlehtiä.
• Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sipuli päivässä pitää jokaisen loitolla.
• My wife and I were happy for 20 years- then we met.
• My mind wandres a lot, but fortunately it's too weak to go very far. 
• Always remember that you are absolutely unique. Just like everyone else.
• If you can’t live without me, Why aren’t you dead yet?
• My life is like a romantic comedy except there's no romance and it's just me laughing at my own jokes. 
• Doesn’t expecting the unexpected make the unexpected expected?
• 1f you c4n r34d 7h15, you r34lly n33d 2 g37 l41d
• It's okay Pluto, I'm not a planet either..
• Me: *relaxing* Bird: *crashes into my window* Me: God is playing Angry Birds. Therefore, God thinks I'm a pig.
• There's a reason why natural disasters have female names.
• Why is Peter Pan always flying? He neverlands.
• Chuck Norris flushed a condom once... And then the ninja turtles were born. 
• When nothing goes right, Go left. 

Älä ota elämää liian vakavasti: et koskaan selviä siitä hengissä. 

Unta

"Tää on unta, eikä tää lopu koskaan."

Olenkohan mää hereillä vai jonkinlaisessa horroksessa? Vähän tuntuu siltä, etten ole koko ajan siinä samassa maailmassa, jossa kaikki muut ovat, vaan jossain omissa unenomaisissa maisemissani. Siellä kaikki on paljon kauniimpaa ja saan vaipua kaikessa rauhassa omiin tunteisiini. Ilmeisesti olen ollut siellä liiankin keskittyneesti, koska mulle on jo muutamaankin kertaan huomautettu poissaolevaisuudestani. Kaverit, ihan vain hyvää hyvyyttään ja välittävinä, ovat jopa huolestuneina kysyneet, että onko mulla kaikki ihan hyvin, koska vaikutan niin masentuneelta enkä puhu paljon. Mutta ei, päinvastoin, olen ihan kikseissä ja fiiliksissä jos harhailen tuolla toisella planeetalla. Ehkä kuitenkin pitäisi harrastaa tuota haaveilua enemmän jossain muualla, kuin julkisilla paikoilla ja ihmisten seurassa.. Ihan vain kohteliaisuudenkin takia.

Mutta mitä jos me kaikki nukutaan koko ajan? Jos elämä onkin vain yksi yö muiden joukossa. Kaikki mitä elämämme aikana teemme, kuuluu joihinkin uniin. Yhdessä yössä tuntuu kuluvan keskimäärin 80 vuotta.  Nukahtaessamme olemme vastasyntyneitä vauvoja ja unen ollessa lopussa olemme vanhuksia, joiden on jo aika poistua. Kun käännämme kylkeä, elämässä tapahtuu jokin suuri muutos tai suunta muuttuu. Välillä olemme lähellä herätä, ja joskus jonkun uni loppuu liian aikaisin, kuten joskus elämälle käy. Yön jälkeen kaikki häviää päivän ajaksi, kunnes illalla taas alkaa uusi tarina. 

Uneksiminen on kivaa.