Kansainvälistymistä, kiitos ja ole hyvä

Nykyään joka paikassa puhutaan kamalan paljon kansainvälisyydestä ja sen merkityksestä. Viime viikolla meilläkin oli koulussa kansainvälisyysviikko. Eikä kansainvälisyys ole suotta niin puhuttu aihe – se on meidän tulevaisuuttamme, meidän täytyy olla kansainvälisiä pyörittääksemme tätä maailmaa. Kansainvälisyys on tärkeää niin työ- kuin opiskelumaailmassakin ja se avaa meille paljon uusia ovia ja luo mahdollisuuksia sekä valinnanvaraa. Kansainvälisyys avartaa maailmaa ja auttaa näkemään ja hahmottamaan sen paremmin.

Miksi kansainvälisyyttä? Koska se on hyödyllistä, tarpeellista ja oikeastaan pakollista. Maiden välillä on paljon yhteistyötä eikä se oikein luonnistu suomeksi. Jos on kansainvälinen, oppii kieliä ja kulttuureja paljon paremmin ja tehokkaammin. Se lisää meidän yleissivistystämme ja näin lukiolaisen näkökulmasta se auttaa ylioppilaskirjoituksissa ja myöhemmin jatko-opiskelupaikan saamisessa. Kansainvälistymisestä tulee tai se on jo osa meidän arkeamme väistämättä. Siksi on minun mielestäni hyvä, että koulut panostavat niin paljon erilaiseen kansainväliseen toimintaan, ainakin meidän lukiossa voi täyttää niin sanotun kulttuuripassin ja meillä käy hyvin usein ulkomaalaisia vieraita ja on monia vaihto-oppilaitakin. Juuri eilen olin koulun järjestämässä ikään kuin kerhossa koulun jälkeen, sen nimi oli Pop Up Cuisine. Siellä teemme aina jonkin maan ruokaa kyseisestä maasta tulevien ihmisten kanssa, eilen espanjalaista. Minähän en puhu sanaakaan espanjaa, mutta englannillakin pärjäsi mainiosti. Tälläistä toimintaa kaipaisin lisääkin ja ihan varmasti osallisuisin, aina kun minulla on aikaa.

 

Kansainvälisyys ei kuitenkaan ole ulkomaan matkojen määrää tai pelkkää kielitaitoa, se on ymmärtämistä, hyväksymistä, suvaitsemista ja ennakkoluulottomuutta. Omalta osaltaan se on myös tasa-arvoisen ja kestävän maailman ja tulevaisuuden rakentamista. Eräästä blogista luin: ”kansainvälinen osaaminen on monimuotoisen kulttuurin periaatteiden ymmärtämistä sekä kansainvälisyyden merkityksen ymmärtämistä omassa ammatissa ja työelämässä yleisesti. Tiivistäen voisi sanoa, että kansainvälinen osaaminen on kansainvälisen yhteistyön tuloksena syntyvää inhimillistä ja yhteisöllistä pääomaa, osaamista, jossa yhdistyvät kokemus, kulttuurien tuntemus ja kansainvälinen hahmotuskyky.”  Kansainvälinen yhteistyö muiden kanssa tuo uusia ideoita ja vieraiden silmin näkee eri tavoin omia arvoja sekä osaa arvostaa paremmin niin omaa kuin vierasta kulttuuria.

Itselläni on monia kavereita eri puolilta maailmaa, koska harrastan kirjeenvaihtoa sekä aidoin kirjein että sähköpostilla. Se on hauskaa, olen oppinut kamalan paljon uusia asioita ja tietysti kehittänyt kielitaitoani, ainakin sanavarastoni on kasvanut huimasti englannin jokapäiväisen käytön seurauksena. Olen jopa oppinut muutaman sanan kummallisia kieliä, kuten hindiä. Muutenkin se muokkaa maailmankuvaani, kun saan kuulla millaista jossain maassa jonkun silmin oikeasti on. Esimerkiksi Egyptistä olen viime päivinä kuullut harmillisenkin paljon, joskus tuntuu jopa pahalta lukea egyptiläisten kavereideni viestejä. Ei ole ollenkaan sama lukea Ylen uutisista mitä siellä on edellisenä päivänä tapahtunut kuin kuulla se heiltä itseltään, kuinka he kuvailevat toivottomalta tuntuvaa tilannetta ja jatkuvaa taistelua. Mieti siinä sitten mitä heille voisi vastata samalla pysyen puolueettomana, mutta ymmärtäväisenä ja kannustavana. Hämmentävää on myös, miten eri tavalla kaksi samanikäistä egyptiläistä poikaa samasta kaupungista kertovat samat asiat. He ovat vieläpä kavereita keskenäänkin. Aina en tietenkään kuule vain huonoja asioita, olen mm. oppinut paljon intialaisesta kulttuurista ja oppinut sen historiaa puolivahingossa. Historian tunnilla kun puhuttiin Intian itsenäistymisestä, huomasinkin jo tietäväni kaikki ne asiat. Samoin olen oppinut kiinan historiasta ja Singaporen politiikasta, hindujen ja muslimien juhlista ja vaikka mistä muusta. Ja ovathan hekin sitten samalla tietysti kuulleet kaikenlaista Suomesta. 

 

En oikeastaan löydä huonoja puolia siitä, että joku on kansainvälinen. Laajemmalla tasolla tietysti kaikessa on haittoja, mutta mitä haittaa sinulle itsellesi voi olla siitä, että pyrit olemaan kansainvälinen. Ei mitään. Ehkä se vie aikaa, mutta se on sen arvoista. Se on hauskaa, on mahtavaa saada vaikka kavereita ulkomailta, se on äärimmäisen hyödyllistä ja kannattavaa. Suomalaisille niin tyypillinen ”En mää osaa mitään kieliä, kuulostaa ihan tyhmältä ja tulee kamalasti virheitä” on täysin turhaa, sillä ei ole mitään merkitystä, kunhan vain ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, se riittää. Kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa, mutta hyvä asenne on tärkeä. Kaikkia ei tietenkään myöskään yhtään kiinnosta, mutta silti olisi hyvä olla motivaatiota ja edes pienen pientä innostusta kansainvälisyyttä kohtaan, koska se on oikeasti tärkeää, kuten niin monet ihmiset ovat todenneetkin. 

 

Kansainvälistymistä Madventuresin tapaan

Meillä oli eilen koulussa kansainvälisyyspäivä. Aamulla saimme kuulla ja nähdä mahtavia Rikua ja Tunnaa Madventuresista, kun he kertoivat mm. kansainvälisyydestä, uskalluksesta olla utelias ja oppia uusia asiota ja oman mukavuusalueensa ulkopuolelle menemisestä. Pojat ovat päässeet äärimmäisen pitkälle, heidän ohjelmaansa näytetään 200 maassa, he ovat käyneet yli 40 maassa, reissaneet miljoonia kilometrejä, nähneet uskomattomia paikkoja ja kokeneet unohtumattomia ja ainutlaatuisia asioita, aloitettuaan pohjalta tavallisina, tuntemattomina suomalaisina, jotka tutustuivat toisiinsa jo koulussa. He eivät olisi päässeet mihinkään rohkeasti yrittämättä ja heittäytymättä täysillä hommaan mukaan. Niin kaikkien pitäisi tehdä omassa elämässään, uskaltaa mennä mukaan elämän vauhtiin ja tarttua tilaisuuksiin. Aallot voivat kuljettaa kauaskin alkuperäisestä lähtöpisteestä, suuntaa ei voi tarkkaan määrittää, paitsi että se on eteenpäin. Kurssi joskus muuttuu, mutta sen kuuluukin. Minkään tietyn määränpään tavoittaminenkaan ei loppujen lopuksi ole se kaikkein tärkein asia, vaan elämästä nauttiminen, haasteiden päihittäminen ja itsensä ylittäminen.

Tunna sanoi, että vaikka maailmalla kiertäminen ja ohjelman tekeminen sekä kaikki muu siihen liittyvä onkin hienoa hommaa, hän unelmoi rauhasta. Siitä, että saisi välillä hypätä pois oravanpyörästä. Sitä en kyllä yhtään ihmettele, onhan tuollainen työ kuitenkin aika rasittavaakin. Joskus täytyy saada pieni aikalisä, ottaa etäisyyttä asioihin ja katsoa niitä myöhemmin hieman eri suunnasta uudelleen. Silloin voi huomata asioissa aivan uusia puolia ja olla jollain tapaa viisaampi. Aika antaa meille tilaa rauhoittua ja palautua, sitten jaksamme taas uusissa vesissä.

Riku ja Tunna antoivat ohjeita kansainvälistymiseen - ja muutenkin elämään. En niitä nyt ihan tarkalleen muista, mutta viisi niitä pääpiirteissään oli. Yksi oli juuri uskaltaminen, heittäytyminen, mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen.
Toisena suomalaisille niin hankala asia, puhuminen. Pitää puhua ihmisille,ei ole mitään merkitystä, miltä oma puhuminen kuulostaa, tärkeää on vain se, että toinen ymmärtää ja itse ainakin yrittää. Maailman eniten puhuttu kieli on tönkköenglanti, mutta suomalaiset ovat oikeasti tosi hyviä englannissa ja muissakin kielissä, emme vain uskalla näyttää sitä ja se jos mikä on tyhmää.
Kolmas oli ihmisten kohtaaminen. Ihmisten tapaamiseen ja heihin tutustumiseen pitää panostaa ja käyttää aikaa. Pojat käskivät muistamaan toisen nimen, koska esimerkiksi Amerkisassa on epäkohteliasta olla kutsumatta toista nimellä. He kertoivat, että jossain uuden ihmisen tervehtiminen voi kestää jotain 7 minuuttia. Siinä kerrotaan samalla sitten päälimmäiset kuulumiset ja sisarusten lukumäärä ja kaikenlaista muuta olennaista. Suomalaisista se tuntuu kiusalliselta ja ehkä tunkeilevaltakin, me kun pidämme omasta tilasta ja yksityisyydestä, kaikkia asioita ei ruveta heti kertomaan ventovieraille tuosta noin vain.
Neljäntenä he kehottivat syömään paikallista ruokaa ja muutenkin käyttäytymään paikallisen tavan mukaan. Silloin itsekin oppii sikäläistä kulttuuria paremmin ja paikalliset suhtautuvat sinuun paremmin, kun näkevät sinun kunnioittavan heidän tapojaan ja toimivat heidän tavallaan. He ehkä luottavatkin vieraaseen enemmän sen myötä. Riku kuulemma opettelee aina jonkin paikallisen laulun ja rupeaa sitten laulamaan sitä väärin saaden kaikki nauramaan, mutta sillä taktiikalla rikkoen jään ja saavuttaen luottamuksen. Papua-Uudessa-Guineassa heimon luottamuksen hän sai pukeuduttuaan paikalliseen muodikkaaseen ruohohameeseen ja lähdettyään mukaan metsästämään. Kalpea suomalainen kun tuolla viidakossa vähissä pukeissa hiipparoi ruskettuu aika helposti, kuten varmaan voit kuvitella, ja myöhemmin ei niin pienikokoinen Riku olikin Tunnan mukaan näyttänyt isolta vaaleanpunaiselta sialta.
Viidettä seikkaa en nyt muista, mutta varmaan kaikki heidän mainitsemansa asiansa suunilleet tulivat tuossa esille.

Olisipa minullakin mahdollisuus päästä kiertämään maailmaa ja nähdä aivan uusia paikkoja ja kokea mielettömiä seikkailuja. En kyllä välittäisi mihinkään poikien tekemiin hulluuksiin lähteä mukaan, esimerkiksi Venäjällä 86 metriä korkean rakennuksen katolta hyppääminen ei hirevästi houkuttele eikä kaverin verellä herkutelleiden keitettyjen iilimatojen syöminen kuulosta kovin maukkaalta. Mutta se on kyllä varma, että tämä tyttö menee käymään mahdollisimman monessa maailmankolkassa elämänsä aikana kun se vain on mahdollista ja tulee tarttumaan tilaisuuksiin ja yrittää elää täysillä, kun kerran se elämä on annettu eikä sitä voi elää uudelleen.

PS. täytyy myös ruveta katsomaan Madventuresia, en nimittäin ole nähnyt siitä ainuttakaan jaksoa vielä...

Hetken maailma on tässä

Silmät kiinni ja monitorit huutamaan
Ei oo mitään muuta kuultavaa
Hetken maailma on tässä
Silmät kiinni niin tilaava kaipuu
Vaadi kukaan ei mihinkään taipuu
Hetken maailma on tässä

Kun tuntuu ettet jaksa
Oot antanu jo kaiken
Ei teot enää vaivaa maksa
Liian pitkään alla paineen
Tauolle aihe on

...

Kun maa kiskoo sua puoleen
Ja peri väkivallan jalkaa
Ei virtaa valkosolut suoneen
Oot valmis kääntää kelkan
Tarviit taukoo hetken verran

Hetken maailma on tässä. Kokonaan. Laitetaan silmät hetkeksi kiinni ja ollaan tässä maailmassa ennen kuin se jo väistyy pois. Hetken voi vain kuunella maailman ääniä ja unohtaa vaikeat ja ikävät asiat, laskea maailman paino hartioilta pois. Aina joskus tarvitsee pienen tauon, jotta voi taas kerätä voimia tulevaa varten ja ladata akkuja. Edes pienen hetken voit olla ilman, että kukaan vaatii sinulta mitään.

Koko maailma on tässä, ympärillämme. Se ei mene siitä mihinkään, emmekä me voi mennä siitä mihinkään. Voimme liikkua maailmassa miten haluamme, mutta se on joka paikassa se sama maailma. Maailmaa voi katsoa noin 7,1 miljardilla eri tavalla, mutta se on aina sama. Se näyttää ja tuntuu hyvin erilaiselta jos kysytään vain kahdelta eri ihmiseltä, mutta aina siinä on jotain yhteistä. Yhteinen maailma. Tänään meillä on tämä maailma, huomenna toisenlainen. Pidetään maailmasta huolta, sekin huolehtii meistä.

What does the fox say? ;)

Oliko eilen edes paras päivä pitkään aikaan? Paljon ihania ihmisä. :) Ja vähän vähemmän ihaniakin ja sellaisi, joita en kunnolla tunnekaan, mutta ainakin oli hauskaa. :) 

Järjetön rakkaus

Lähde, jonkun toisen matkaan
soita mulle yöllä vuoden päästä taas.
Voit olla varma hetkeekään en mieti,
ehdoitta mä saavun sua noutamaan.

Sinä oot se päätös jonka pyörrän,
takki jonka käännän, vaikka pelottaa.
Sinä oot se mihin loppuu kohtuus,
mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus.

Miksi se uskoo,
Miksi se toivoo,
Miksi se kärsii mutta kestää,
Miksi se vain riuhtoo,
Miksei se irtoo,
Miksi se kärsii, mutta kestää.
Miksei sitä hengiltä saa.

Loukkaa tuhat kertaa vielä,
väitä ettet tiedä miestä huononpaa.
Voit olla varma anteeksi saat aina,
eikai ole sulla sen helpompaa.
Minä oon se päätös jonka pyörrät,
takki jonka käännät,
kun me suudellaan.
Sinä oot se mihin loppuu kohtuus,
mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus

Miksi se uskoo,
Miksi se toivoo,
Miksi se kärsii mutta kestää,
Miksi se vain riuhtoo,
Miksei se irtoo,
Miksi se kärsii, mutta kestää.

Järjetön rakkaus pelottavan vahva
puristava voima,
sano miksi se aina kaiken uskoo.
Miksi se toivoo,
Miksi se kestää,
Miksei sitä hengiltä saa.

Lähden uudelleen,
Sinä tiedät kuinka kaipuu kiskaisee,
suruketjustansa rakkaus riuhtaisee,
sut takaisin aina.. aina...

Miksi se uskoo,
Miksi se toivoo,
Miksi se kärsii mutta kestää,
Miksi se vain riuhtoo,
Miksei se irtoo,
Miksi se kärsii, mutta kestää.

Järjetön rakkaus pelottavan vahva,
purista voima,
sano miksi se aina kaiken uskoo.

Miksi se toivoo,
Miksi se kestää,
Miksei sitä hengiltä saa.

Valon pisaroita

Tyttö istuu lätäkössä,
Hiekkaa hiuksissaan.
Se hakkaa muovilapiolla
Suurta maailmaa.
Älä tule paha kakku,
Älä tulee vaan.
Anna meille valon pisaroita.

Ja rakkaus ei katoa,
Se muuttaa muotoaan.
Kai se ilmestyy kun hiotaan
Ja seinät maalataan.
Niin kuin näkymätön mies,
Se jostain aivastaa.
Kadonneita valon pisaroita.

Valon pisaroita,vasten pimeää. Meille putoaa, valon pisaroita. Valon pisaroita, kun toivo häviää. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, valon pisaroita.

Tuokaa pöytään valon pisaroita, kiitos. Tulee syksy ja pimeys, tulee sade ja tulee synkkyys. Syksyllä itse kukin kaipaisi vähän valon pisaroita tympivään arkeen. Miten kaikki näyttääkään niin masentavalta ja väsyttvältä.

Mutta eihän nyt ole syksy. Aurinko paistaa ja päivät ovat lämpimiä, vielä on ripaus kesää jäljellä. Tuuli tuoksuu ja saa paidanhelmat liehumaan nätisti. En valita.

Kal Ho Na Ho

Kuulin jotain puolitoista tuntia sitten uuden kappaleen, joka on aivan ihana, jäin koukkkuun. Oon nyt kuunnellut sitä koko tuon ajan. Laulu on itse asiassa hindiksi joten en siitä kamalasti ymmärtänyt, mutta se kuulosti niin kauniilta että siitä oli pakko tykätä. :) Sitten löysin siitä englanninkieliset sanat niin johan alkoi ymmärtää. :) Videokin on ihana mutta tuossa versiossa ei sitä ole. Ja btw siinä videossa näyttelee Shahrukh Khan, the King of Bollywood, Intian kuuluisin ja suosituin näyttelijä ja ohjaaja ympäri maailman. Ja se laulaja oli voittanut jonkun minkä-lie-en-muista-palkinnon parhaana laulajana. :) 

(Yksi Intialainen kaveri kertoi nuo kaikki jutut ja kertoi tuosta kappaleesta.)

~Tomorrow may never come~

Life changes its beauty every moment

Sometimes life is shade

sometimes life is sunshine

Live every moment to your heart's content

The time that is here

May not be tomorrow

The one who loves you whole-heartedly

Is very difficult to find

If someone like that exists, 

That person is the most beautiful of all

Hiding your eyes with theshadows of lashes

Whenever someone comes near you

As much as you try to reason with your crazy heart,

It will continue its beating

But I think about it

What is here at this moment

That same story

May not be so tomorrow

The time that is here...

May not be tomorrow... 

video samasta kappaleesta :)

http://www.youtube.com/watch?v=TDbOgeHeKCI

 

 

Mikä sitten on oikein ja mikä väärin?

Hyppytunti

Se on kivaa kun joskus sattuu olemaan mukavasti hyppytunteja kesken koulupäivän ja ilma on hyvä eikä tarvitse silloin ruveta tekemään rästissä olevia läksyjä. Nyt kun ollut niin lämmintä, oon menny monesti hypyllä keskustaan tai syömään jäätelöä tai muuten vain pyörimään ulos. Viime viikolla löysin itseni kirkkopuiston penkiltä ihmettelemästä ja tänään päädyin Harjulle ja mahdollisimman pitkää reittiä takaisin. :D

P.S.  Jos et vielä tiennyt, niin mulle on jo kesä ja lomasta on tulossa niin paras ikinä kuin vaan voi olla! C:

Ihmisiä

Maailma on melko täynnä ihmisiä, olipa tärkeä huomio eheh, mutta itse asiassa aika vähien kanssa loppujen lopuksi juurikaan ollaan tekemisissä. Kavereita ja sukulaisia voi olla vaikka kuinka paljon, mutta tuleeko heidän kanssa oikeastaan koskaan pidettyä yhtettä ja vaihdettua kuulumisia. Tosi läheisiä ihmisiä, joille puhutaan kaikesta joka viikko, ei sitten olekaan niin montaa. Onpa elämä yksinäistä.

Se on myös aika kummallista, miten helppoa tai vaikeaa uuden ihmisen tapaaminen ja tähän tutustuminen voi olla. Joskus tapaa ihan vain sattumalta, joskus vähän enemmän suunnitellusti. Siitä voi sitten seurata vaikka mitä, pitkäkestoinen ystävyys tai ei yhtään mitään.

Se en ollu minä, se oli se toinen. Mutta minä jatkoin. Ja onpahan ainakin pirun hauskaa! :D Toivottavasti ei lopu yhteyksissä oleminen ihan äkkiä. :)

räps

❋ 4ever young ❋

It's hard to get old without a cause,
I don't want to perish like a fading horse,
Youth is like diamonds in the sun,
And diamonds are forever.

So many adventures couldn't happen today,
So many songs we forgot to play,
So many dreams are swinging out of the blue,
We let 'em come true.

Forever young,
I wanna be,
Forever young,
Do you really want to live forever,
Forever,
Or never?


Nuori ja tyhmä. Ja ylpeä siitä. Ois kiva olla ikuisesti nuori, ilman suuria huolia ja murheita, elämä olisi paljon helpompaa kuin aikuisten maailmassa. Ei tarvitsisi huolehtia kaikesta, käydä töissä ja maksaa kamalasti veroja. Aina olisi vanhemmat lähellä, joihin tukeutua ja joilta hakea apua.

Mutta ei sitten. Jos kerran on pakko joskus kasvaa isoksi niin ei kai sille mitään mahda. Nyt olen kuitenkin nuori, ja nuoruus on elämän parasta aikaa, joten eiköhän eletä kuin viimeistä päivää.

Yeah, we'll be doing what we do
Just pretending that we're cool
And we know it too
Yeah, we'll keep doing what we do
Just pretending that we're cool
So tonight

Let's go crazy, crazy, crazy till we see the sun
I know we only met but let's pretend it's love
And never, never, never stop for anyone
Tonight let's get some
And live while we're young
Woahhh oh oh oh
Woahhhh oh oh oh
And live while we're young
Woahhh oh oh oh
Tonight let's get some

And live while we're young

Anteeksi te, jotka inhoatte One Directionia.. :)   

Kyllä nyt on kesä

Mulle ainakin on kesä, sanoivat muut mitä tahansa. Muutamia todisteita siitä, että on kesä:
1) on ollu välillä tosi lämmintä ja aurinko paistaa
2) suurin osa lumesta on jo sulanut
3) kaveri on heittänyt talviturkin
4) on kärpäsiä ym. lentäviä asioita
5) puoli kuuta peipposesta
6) skootteri on tullut takaisin
7) jäätelö!!!!
8) kesäsuunnitelmat mielessä

ja olisihan näitä vaikka kuinka paljon, mutta en nyt jaksa koko yötä kirjoitella

Tästä kesä voi alkaa
Nosta tanssien jalkaa
Kohta pääsee rytmiin
Hypnoosiin ja transsiin
Päättymättömät illat, polttamattomat sillat
Aamuhetken taikaa, keskikesän aikaa
Hietaniemen rantaan
Hiekka kohtaa varpaan
Lokkikin jo nauraa
Nyt on huvi halpaa
On syksy vielä kaukana, ei syytä huoleen
Tunnen olen nuorempi, kuin moneen vuoteen

Must tuntuu mitä vaan voi tapahtuu
Eikä siihen mitenkään voi varautuu
Kun koko luomakunta laittaa parastaan
Nyt on valvottava kunnes aamu koittaa

Project 365

Life is a process. We are a process. The universe is a process.

 -Anne Wilson Schaef

“You will never be happy if you continue to search for what happiness consists of. You will never live if you are looking for the meaning of life.” 

-Albert Camus

Time goes on every second and nothing can stop it, we wanted or not. Life is a project and neverending process. Every year, every day, every hour things are changing. Nobody lives forever, unless you are some kind of immortal god or something. So, we should live our lives thinking that some day our time is over. We must do things we love the most and try to make our dreams come true. Yea, I had nothing important to say so I writed an universal text with cliches.. But maybe there still was some idea in it. I will start to think about what kind of things I wanted to do this year. Or in this life. I want to... I don't know if I want to get lost but maybe it would be good so that I could find myself and my way...

Sanat hukassa

Joskus voi käydä niinkin. Ilmeisesti.

Ettei löydy yhtä ainutta sanaa, ei mitään, millä todistaa olevansa hereillä ja kuuntelevansa. Ei kerta kaikkiaan yhtään mitään tilanteeseen sopivaa sanottavaa.

Ja se ei ole kiva hetki. Yleensä sitä voi vain sanoa jotain, jotta hiljaisuus ei ole liian pitkä.

Mutta sinä hetkenä en voinut. Sanoa yhtään mitään. Kissa ei vienyt kieltä. Vaan silmänräpäyksessä iskenyt järkytys ja kauhistus.

Ja se on jokseenkin aika epätavallista mennä kokonaan sanattomaksi.

Juttuhan meni näin.. Juttelin facebookin chatissa intialaisen kaverin kanssa niitä näitä. Sitten tuli pieni hengähdystauko, koska hän kirjoitti pidempää viestiä. Mutta se ei ollut mukava viesti. Tai oli se ihan mukavaa, että hän halusi asian jakaa kanssani, mutta se sisältö oli sitten kaikkea muuta kuin mukava. Hän kertoi hyvästä nettikaveristaan, tytöstä, johon oli tutustunut jotain kolme tai neljä vuotta sitten, mutta viestittely oli  joku aika sitten äkillisesti loppunut. Se mun kaveri oli yrittänyt laittaa hänelle viestiä ja sähköpostia, mutta ei ikinä saanut vastausta. Pari viikkoa sitten hän oli yrittänyt etsiä entistä kaveriaan facebookista. Ja löysikin. Tavallaan. Nimittäin sivun tuon tytön muistolle.

Tyttö siis oli portugalilainen. Perheen kaksi tyttöä olivat olleet yksin kotona, kun perheen hyvä ystävä ja pitkäaikanen tuttava meni siellä käymään. Ja tietysti sille tuli sitten mieleen raiskata nuo tytöt ja ilmeisesti hakatakin ja jättää sinne kuolemaan.

Tarina oli kyllä hieman eri tavalla muotoiltu kun sen kuulin. Mutta sisältö tismalleen sama. Enää se ei kuulostaa niin henkeäsalpaavan kamalalta kun sitä on jo moneen kertaan päässään vatvonut. Vaikka hirveäähän se silti on ja tulee aina olemaan... Sen kuuleminen tosta noin vaan chatissa hyvältä kaverilta ei tuntunut alkuunkaan mukavalta.

Niin. En silloin saanut sanottua sanaakaan. Monen minuutin hiljaisuuden jälkeen kirjoitin hiiitaaaaasti "I'm totally wordless..." Sitten hetki puhuttiin siitä ja miksi joku haluaa tehdä jotain tuollaista ja näin.

Mutta minä idiootti en sanonut sitä kaikkein tärkeintä, mikä olisi pitänyt sanoa heti ensimmäisenä. Nimittäin "I'm so sorry.." Mikä imbesilli. Melkein meinasin sanoa siitä seuraavana päivä ja kertoa kuinka idiootti olin, mutten sitten halunnutkaan ottaa asiaa enää uudestaan puheeksi.

Näin. Aina ei ole sanoja. On vain päässä pyöriviä ajatuksia ja vahvoja tunteita, joita ei saa tekstin muotoon millään, vaikka kuinka haluaisi.

Despite the way it is judged

The order is unbreakable in the world,

There is a locker for everyone , a tiny closet

It is a silent and invisible law,
Who can come close and touch

Tonight, the trays are mixed,
Love is boundless, sincere and innocent
Let your protective shell splinter,
Be free, be free

Love is (Love is)
Ancient and vast,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is chained
Love is (Love is)
Newborn and unprotected,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is judged

Whatever happens, you already know it,
Not everyone will accept, still do not stop
You have permission to be happy,
Your heart will be fearless one day

Love is (Love is)
Ancient and vast,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is chained
Love is (Love is)
Newborn and unprotected,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is judged

It is braver ...
Surer ...
day by day
Easier ...

Love is
Love is

Love is (Love is)
Ancient and vast,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is chained
Love is (Love is)
Newborn and unprotected,
It is unlimited, completely innocent,
Despite the way it is judged

Onnellisuus kartalle piirrettynä

Jatkuvasti on keskustelua siitä, missä maassa on parasta asua ja elää. Tehdään erilaisia tutkimuksia ja kyselyitä, joiden pohjalta päädytään jonkinlaiseen lopputulokseen. Pohjoismaat – Suomi vahvana esimerkkinä – sijoittuvat listojen kärkeen vuosi toisensa jälkeen. Sijoitus kenties kertoo jotain maan yleisestä elintasosta, mutta saattaa samalla antaa myös virheellisen kuvan siitä, että listojen kärkipaikoilla oltaisiin onnellisimpia. Sitä paitsi moinen vertailu tuntuu aika tarpeettomalta. Mikä sitten on ihmisen elinympäristön merkitys tämän onnellisuuteen?

                             Teemu Mäki vertailee kolumnissaan ”Suomi-Benin maaottelu” (Voima 8/2009) Suomea ja Afrikan maata Beniniä sekä niiden kansalaisten elämää ja onnellisuutta. Kummat todella ovat onnellisempia ja onko sille saatavilla syitä ja perusteluja?

                             Mäki kertoo, että suomalaisen ja beniniläisen onnellisuudessa ei ole merkittävää eroa, joskin suomalaisten perustyytyväisyys on hieman suurempaa. Kolumnissa mainittujen New Economics Foundationin Happy Planet Indexin tilastojen mukaan Benin itse asiassa saa jopa Suomea paremmat pisteet, kun tutkimuksissa on otettu huomioon myös eliniänodote sekä ekologinen jalanjälki. Siispä onnellisuus ja hyvä elämänlaatu eivät ainakaan voi johtua pohjoisesta sijainnista ja lumisista talvista, eivätkä myöskään Suomen suuremmasta varallisuudesta. Mistä onnellisuutta sitten tulee?

                             Kuten kaikki tietävät ja Mäki tekstissään muistuttaa, raha itsessään ei tee ketään onnelliseksi. Miksi se sitten on nykyään kaiken huomion keskipiste? Onko syynä se, että se luo mahdollisuuksia ja valinnanvapautta, voimaa ja korkean aseman? Erityisesti länsimaissa raha tuntuu toimivan erinäisten asioiden - kuten arvostuksen, mahtavuuden ja uskottavuuden - mittarina. Köyhemmissä maissa taas rahan arvo on tyystin toista luokkaa. Mäen ilmaus on oikein sopiva: ”- -vauraiden eurooppalaisten skitsofreeninen vakaumus, jonka mukaan raha ei tietenkään tee onnelliseksi, mutta hieman nykyistä suurempi kulutuskyky on silti aina välttämätön.”

                             Ryönää, ryönää, ryönää -suomalaisten kaapit tursuavat kaikenlaisia tavaroita, vaikka emme niillä mitään tee. Miksi meillä siis on niitä? Kuten itsekin olen huomannut, tavaroista luopuminen on toisinaan hankalaa. Afrikkalaisilla ei ole samaa ongelmaa, koska heillä ei ole mitä heittää pois. Toisaalta, Mäen havainnon mukaan Beninin monessa kylässä, jossa ei ole puhdasta vettä, kaikilla on kännykät. Se tuntuu aika kummalliselta asetelmalta; elämän perusedellytys puuttuu mutta moiseen ylellisyyteen kuin elektroniikka panostetaan. En kuitenkaan usko materiaalin tuovan hyvää mieltä ja onnea kuin pieneksi hetkeksi. Toisinaan jopa tuntuu, että kaikkea on ihan liikaa ja me alamme hiljalleen vajota kaikkeen siihen tavaranpaljouteen.

                             ”Ihminen on eläin, jolle sosiaalisuus on itsetarkoituksellinen tärkeää”, Mäki kuvailee ihmisen olemusta. Hän sanoo beniniläisten kaipaavan läheisiä suhteita muihin ihmisiin enemmän kuin omaa rauhaa. Yhdessäolo on heille äärimmäisen tärkeää, toisin kuin joskus meille juroille, itsenäisille ja syrjäytymisuhan alla oleville suomalaisille. Ehkä meidän pitäisi tässä kohtaa katsoa peiliin ja ruveta täyttämään sosiaalisia tarpeitamme beniniläisten tavoin muutenkin kuin sosiaalisen median kautta, vaikka sitten kalatorilla. Sehän on ihan tutkittu juttu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä, jos heillä on sosiaaliset suhteet kunnossa.

                             Väistämättä köyhyydestä aiheutuu kurjuuksia, kuten nälänhätää ja sairauksia. Teemu Mäki huomauttaa, että Beninissä eliniänennuste on parisenkymmentä vuotta alhaisempi Suomeen verrattuna. Siitä voi varmaan tehdä jonkinlaisia päätelmiä elintasosta kummassakin maassa. Ehkä beniniläiset osaavat arvostaa ja kunnioittaa lyhyempää elämäänsä ainutkertaisena kokemuksena kuin myös tilaisuutena, joka valuu helposti hukkaan paremmin kuin me, raihnaisina vanhuksina yksin rypistyvät jurputtajat. 

                             Elinympäristöön kuitenkin kuuluu paljon muitakin asioita kuin edellä mainitut ja ne mistä Mäki kolumnissaan puhuu. Siihen kuuluvat esimerkiksi yhteiskunnan rakenne ja toiminta, asuinympäristö, työpaikka, sosiaalinen ympäristö ja monet luontoon liittyvät asiat, kuten saasteet sekä kaupunki- tai maaseutukuva.  Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta toimii verovaroilla pitäen mahdollisuuksien mukaan tasavertaisesti huolta kaikista kansalaisistaan. Näin ei Afrikassa ole. Mäkikin kertoo kolumnissa siitä, miten AIDS ja lapsikuolleisuus ovat yleisiä ongelmia Afrikassa, mutta me emme niitä täällä paljoa näe. Myös asuminen on kovin erilaista. Täällä useimmilla on katto pään päällä ja lattia jalkojen alla, afrikkalaisista en olisi niin varma. Kuten Mäki raportoi, beniniläiset naiset viettävät päivisin aikaansa torilla, koska heillä ei ole edes mahdollisuutta päästä ansiotyöhön. Suomen luontoa kuvataan puhtaaksi, ainakin vielä, eikä saasteista ole siis edes kaupungeissakaan suurempaa vaaraa terveydelle. Yhdessä näillä kaikilla seikoilla on vaikutusta ihmisten yleiseen tyytyväisyyteen.

                             Nykymaailmassa monet, etenkin Euroopassa EU:n myötä, voivat vapaasti valita, missä haluavat asua, kotimaassa tai sitten valtion rajojen ulkopuolella. Jokainen joutuu miettimään, missä haluaa asua ja miksi, mikä on toisessa paikassa toista paremmin. Esimerkiksi tämän takia ei voida sanoa toisessa maassa olevan onnellisempia ihmisiä. On tärkeää huomata, että eri maiden kulttuurien välillä voi suuriakin eroja, mikä hankaloittaa vertailua entisestään. Esimerkkinä voisin kertoa saamani käsityksen mukaisesta Intiasta, jossa minulla on kaksi ihanaa ystävää. Suuressa Intiassa, jossa on valtavasti köyhyyttä, ihmiset ovat iloisia ja onnellisia, elävät niin hyvin kuin osaavat – kurjuudesta huolimatta. Tähän suurimpana syynä pidän heidän valtauskontoaan hindulaisuutta. He uskovat parempien aikojen olevan tulevaisuudessa mahdollisia, joko tässä tai sitten seuraavassa elämässä, vaikka nyt menisi kuinka huonosti. Elämästä pitää nauttia kun siihen kerran on annettu mahdollisuus.

                             Oma käsitykseni on, että ihmisen onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen vaikuttavat elinympäristöä ja sen luomia resursseja enemmän ihmisen oma tahto ja asenne elämää kohtaan. Positiivinen ja optimistinen näkee asioissa aina jonkin hyvän puolen eikä välitä miinuspuolista niin paljon. Aina on toivoa, vaikkei muuta olisikaan. Toisinaan minusta suomalaisia tuntuu vaivaavan vakava asennevamma, koska me vain ryvemme itsesäälissä, olemme masentuneita ja Mäen sanoin ostosparatiisien yksinäisiä hapannaamoja. Tähän ongelmaan eivät auta mitkään ”maailman paras maa” -tutkimusten tulokset.

                             Onnellisuutta ei voi piirtää, ei edes teemakarttana, jossa onnellisimpien ihmisten asuttamat alueet näkyvät tummanpunaisina, onnettomien vaaleanharmaina. Onni ei katso maiden rajoja vaan kulkee omaa reittiään.  Loppujen lopuksi ei edes ole niinkään väliä missä asuu, vaan mitä korvien välissä liikkuu. 

-Ohoh, tulipas siitä pitkä teksti.. Tämä on siis viime äikän kurssilleni tekemä aineistoessee, vähän korjattuna kylläkin. En tiedä saako siitä mitään selkoa, koska alkuperäistä pohjatekstiä ei ole näkyvillä, mutta...