Tyttö istuu lätäkössä,
Hiekkaa hiuksissaan.
Se hakkaa muovilapiolla
Suurta maailmaa.
Älä tule paha kakku,
Älä tulee vaan.
Anna meille valon pisaroita.
Ja rakkaus ei katoa,
Se muuttaa muotoaan.
Kai se ilmestyy kun hiotaan
Ja seinät maalataan.
Niin kuin näkymätön mies,
Se jostain aivastaa.
Kadonneita valon pisaroita.
Valon pisaroita,vasten pimeää. Meille putoaa, valon pisaroita. Valon pisaroita, kun toivo häviää. Meille putoaa, valon pisaroita. Meille putoaa, valon pisaroita.
Tuokaa pöytään valon pisaroita, kiitos. Tulee syksy ja pimeys, tulee sade ja tulee synkkyys. Syksyllä itse kukin kaipaisi vähän valon pisaroita tympivään arkeen. Miten kaikki näyttääkään niin masentavalta ja väsyttvältä.
Mutta eihän nyt ole syksy. Aurinko paistaa ja päivät ovat lämpimiä, vielä on ripaus kesää jäljellä. Tuuli tuoksuu ja saa paidanhelmat liehumaan nätisti. En valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti