Onko olemassa silmiä, jotka valvovat meitä lakkaamatta? Silmiä, jotka näkevät kaiken? Silmiä, joilta ei voi piiloutua ja joilta ei voi piilottaa mitään?
Niin minä uskon. Ajatuksen tasolla ainakin, abstraktisti ajateltuna. En tietystikään ajattele kenenkään konkreettisesti tarkkailevan meitä valvontakameroita muistuttavilla silmillään. Enemmänkin niin, että hyvä ja paha ovat läsnä jokaisen elämässä väistämättä jossain vaiheessa. Kukaan ei voi säästyä kaikelta pahalta, mutta ei kaikelta hyvältäkään, ainakaan jos suhtautuu asioihin ns. "normaalisti". Normaali on huono sana, mutta en keksinyt parempaakaan.
Minä en yritä piilottaa itseäni keneltäkään, en pahalta enkä hyvältä, en kenenkään silmiltä. Enkä varsinkaan itseltäni. Yritän vain aina olla oma itseni ja mahdollisimman hyvä muille ihmisille. Silloin minulla ei edes olisi mitään piilotettavaa. Mutta koska en voi piilottaa edes sitä, minkä haluaisin, en yritäkään. En ole lähellekään täydellinen enkä suinkaan puhdas ja viaton, mutta minkäs teen kun olen kuitenkin vain ihminen. Vikani huomataan kyllä ja siinä vaiheessa on parempi etten peittele niitä.
Myös paha löytää minut, mutta niin sen kuuluukin. Minä odotan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti