Kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam on laskeskellut, että maailman 100:n rikkaimman ihmisen vuosittaisilla tuloilla voisi poistaa maailmasta köyhyyden. Peräti neljä kertaa. (katso uutinen tästä)
Ensimmäinen reaktioni kuullessani tästä radiosta tänä aamuna oli O.o tai :-O . Eihän tässä sinäänsä ollut mitään uutta, mutta heräsinpä taas siihen todellisuuteen, että maailma on hyvin epätasapainoinen ja epätasa-arvoinenkin. Ja ihmiset ahneita, omahyväisiä ja itsekkäitä. Mitä ihmettä nuokin rikkaat ihmiset tekevät tuolla kaikella rahalla, jota eivät ikinä ehdi käyttää lopuun? Joillain toisella voisi olla sille paljon enemmän käyttöä.
"Äärimmäinen rikkaus on epäeettistä, taloudellisesti tehotonta, poliittisesti korruptoivaa, yhteiskunnallisesti jakavaa ja tuhoisaa ympäristölle", sanoo Oxfam. Olen pitkälti samaa mieltä. Köyhät ihmiset todellakin elävät jossain kolmannessa maailmassa, josta meillä ei minkäänlaista hajua. He elävät toisinaan maanpäällistä helvettiä kaikkien kurjuuksien ja sairauksien keskellä samalla kun toiset mässäilevät, tuhlaavat rahojaan ja valittavat milloin mistäkin. Mutta kuitenkaan koskaan varallisuuskaan ei voi mennä tasan, niin se vain on. Eikä silloin tämä maailma olisi tälläinen, vaan moni asia olisi toisin. Lisäksi, onkohan noiden rikkaiden ihmisten ansioihin laskettu myös yritykset, rakennukset ym. reaaliset investoinnit, vai onko kyseessä todellakin puhtaasti palkkatulot? Mikäli varat eivät ole "todellisia" vaan pelkkiä numeroita, niin eihän niillä mitään köyhyyttä paranneta.
Mietinpä tässä, että mitenköhän tuo köyhyyden poistaminen mahtaisi käytännössä tapahtua. Voi olla aika hankala tehtävä. Olisi kiva kuulla jonkun viisaan ihmisen strategia ja toimintasuunnitelma. Jos nyt oletetaan, että maailman varat saataisiin jaettua niin, ettei olisi enää köyhiä ihmisiä, niin mitä sitten? Kuinka kauan sitä tilannetta kestäisi? Toiset alkavat taas rikastua ja toiset köyhtyä ja pian ollaan takaisin lähtöpisteessä. Hetkellinen köyhyyden poistaminen ei auta, vaan tuloerot pitäisi saada pääpiirteissään samalle tasolle. Mikä uskoakseni ei tule ikinä olemaan mahdollista.
Mutta se pointti tässä nyt ei ollut ruveta analysoimaan sitä, voiko maailmasta poistaa köyhyyden vai ei, vaan se, että miksi ihmiset haluavat haalata rahaa itselleen tarpeettoman paljon. Onko ihminen hyvä ja arvostettu jos lompakko on paksu? Harmikseni luulen niin aika useasti olevan. Jos ihmisellä on ylimääräistä ja tarpeetonta, miksei hän voi antaa siitä hieman vähempiosaiselle, joka sitä kipeämmin tarvitsee? Jos minä olisin miljonääri, en haluaisi pitää kaikkea itselläni vaan jakaa sen muiden kanssa. Minulle tulisi huono omatunto itsekkyydestäni ja omistushalustani.
Nykyään kaikki elämä tuntuu pyörivän vain rahan ympärillä. Eikö elämässä ole tärkeämpiäkin asioita, joista tulisi ensin huolehtia? Kuten esimerkiksi perhe, rakkaat ja muut läheiset ihmiset. Joskus tuntuu, että yksilöllisyyttä korostetaan liiaksikin ja kaikki jäävät lopulta yksin. Monissa muissa kulttuureissa perhe on kaiken alku ja juuri, perusta ja lopputulos. En sano, etteikö meilläkin, mutta se ei näy yhtä selvästi eikä ole yhtä vahvasti läsnä. Meillä on kummia tapoja näyttää rakkaillemme, että välitämme; ostelemme lahjoja ja yritämme materiaalin avulla todistella tunteitamme. Aidompaa olisi sanoa: "Minä rakastan sinua" tai "Olet minulle tärkeä". Mutta se on niin vaikeaa, minullekin, kenties sinullekin.
Ehkä tämä rahan ympärillä pyörivä maailma on jo mennyt liian pitkälle ja meidän arvoissamme olisi jotain parantamisen varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti